Niin hilijaisen
näen hilijaisen
näen kulkeen niin mustan.
Niin tumman mustau
hiljaisen näen surussa kulkevan.
Kädet on siipinä, niin on kädet suojana
suojana siivet silmäin.
Surun silmäin, kädet siipinä
eessä mustan hunnun.
Kulkueen näen länteen
hiljaa, niin lipuu hiljaa länteen.
Kulkueen niin tumman leskein,
niin mustan nuornain leskein.
Jol kädet siipinä, suojana silmäin
kädet siipinä leskein.
Jol kädet siipinä, suojana silmäin
kädet siipinä leskein.
Hiljaa kuulen surun laulun
kuulen laulun katheran.
Hyrinän hyisen leskein
kivun tunnen kivun kuoleman.
Näen minä tumman taivaan,
palavan taivaanrannan minä nään.
Tuulesta kuulen hyisen huuon
sodan kylmän huuon.
Tuulesta kuulen hyisen huuon
sodan kylmän huuon.
Tuulesta kuulen hyisen huuon
sodan kylmän huuon.
| Così silenzioso, vedo, oh così silenzioso.
Vedo il corteo così nero, oh così cupo, così nero.
Silenzioso vedo il corteo del dolore.
Mani come le loro ali, le mani sono protette,
Protetti sono gli occhi e le ali.
Gli occhi del dolore, mani come ali,
Davanti al velo nero.
Vedo il corteo diretto ad ovest,
Silenziosamente scivola verso ovest.
Il corteo di vedove così scuro,
Così cupe le giovani vedove,
Le cui mani come ali proteggono i loro occhi,
Mani come ali delle vedove.
Sento placidamente la canzone del dolore, sento la canzone così amara,
Il mormorio della vedova ghiacciata, sento il dolore, il dolore della morte.
Vedo il cielo scuro, vedo l'orizzonte che brucia.
Sento l'agghiacciante chiamata nel vento,
La fredda chiamata della guerra,
La fredda chiamata della guerra,
La fredda chiamata della guerra.
|
